^EmPikajuna Meksikon halki kiitää, yö jo on Valokeilat lakaisevat ^B7rataa kiiltävää ^B7Haukku kuuluu kojootin häipyy meluun veturin Sierra Madren takaa kuu kuin ^Emjuusto möllöttää ^EmEnsiluokan vaunussa uninen on tunnelma Matkustajat, ^E7miehet, naiset, ^Amkaikki torkkuvat Silloin vauhti hiljenee ja ^Emmelkein pysäh^C7tyy ^EmMissä lienee ^B7pysähdyksen ^Emsyy?

^EmJarrut pyöriin kirskahtaa, vaunun ovi aukeaa Sisään syöksyy kaksi miestä ^B7mustanpuhuvaa ^B7Pikku-Pete, Iso-Pat, gangstereita molemmat Kumpainenkin suurta reikä^Emrautaa heiluttaa "^EmKädet ylös, gentlemen!" Huutaa käskyn terävän Iso-Pat ja ^E7pari kertaa ^Amkattoon laukaisee "Viisainta kun jokainen nyt ^Emlompsan aukai^C7see ^EmKuula sille ^B7joka kenkkui^Emlee"

^EmVastustaa ei kukaan voi, Pikku-Pete vartioi Iso-Pat kun evakuoi ^B7sormin tottunein ^B7Sormukset ja kukkarot, medaljongit, lompakot Matkalaukut rosvo myöskin ^Emtutkii yksin tein ^EmMitään uhreille ei jää, saalis toiveet ylittää Pikku-Pete ^E7hohottelee ^Amkohti kurkkuaan: "Miehet lyödään tainnoksiin mut ^Emnaiset viedään ^C7pois! ^EmLempimättä ^B7nyt en olla ^Emvois"

^EmJymisevä nauru soi, Iso-Pat nyt aprikoi Kumppaninsa sanoja ja ^B7kohta murahtaa: "^B7Okay, niimpä tehdäänkin, saamme kelpo haaremin Viedään likat piiloluolaan ^EmSierra Madren taa" ^EmSilloin vaunun loukosta herrasmiesten joukosta Hidalgo nyt ^E7esiin astuu, ^Amsanoo: "Senores! Meille tehkää mitä vain, mut ^Emnaiset säästä^C7kää ^EmMuuten teistä ^B7kehno muisto ^Emjää!"

^EmSeuraa hetken hiljaisuus, ehdotus on outo, uus Haa, nyt naisten parvessakin ^B7syntyy kohinaa ^B7Vanhapiika muuan, kas viisikymmenvuotias Vaatii puheenvuoroa ja ^Emheti sen myös saa ^EmSilmät vihaa leimuten, tasajalkaa hyppien Hidalgolle ^E7kiukkuaan hän ^Amryhtyy purkamaan: "Mitäs herra suutaan soitte^Emlee ja hääräi^C7lee? ^EmTehdään niin kuin ^B7rosvot määräi^Emlee!"

^EmVanhapiika hypähtää, Patin kaulaan, siihen jää Vaikka iso rosvo koittaa ^B7häätää häntä pois ^B7Nainen lemmenkipeä muiskuissaan on ripeä Eikä Patin vastustelu ^Emestää niitä vois ^EmHohottelee Peten suu, kaveri kun hermostuu Vanhanpiian ^E7kuiskiessa: "^AmDarling, I love you!" Ihmismuurit tuijottavat ^Emsilmät seläl^C7lään ^Emkuinka kaikki ^B7oikein päättyy^Emkään!

^EmKauhuissaan on Iso-Pat, ikäneidon suudelmat Tulisia ovat, niissä ^B7hehkuu lemmen lies ^B7Kiljuu rosvo: "Kuulkaa miss! Minä olen naimisiss Ja on neljä lastakin, en ^Emole vapaa mies ^EmKaverini kihlatkaa, siitä kelpo miehen saa" Puhe tämä Pikku-Peten ^E7posket kalven^Amtaa Junavaunun ovesta hän ^Emsäntää pakoon, ^C7jees! ^EmMut ei pääse ^B7metriäkään ^Emees

^EmIkäneito yljän nyt äskeisen on hyljännyt Pikkuruista Peteä hän ^B7halaa, suutelee ^B7Vapauden takaisin Iso-Pat sai tietenkin Vuorostansa apua jo ^EmPete huutelee ^EmVannoo että myöskin hän naimakaupan pätevän Solmi, ja on lapsiakin ^E7vissiin seitse^Ammän! Ehkäpä on kahdeksankin, ^Emlaskutaidol^C7laan Kun ei pääse ^B7Pete loista^Emmaan

^EmItkuun kääntyy neidon suu, nyt hän vasta kimmastuu Peten leukaan täräyttää ^B7suoran oikean ^B7Unten mailla, otsa hies, siinä uinuu pikkumies Iso-Pat nyt puolestansa huomaa vaaran ^Emhäntä uhkaavan ^EmEhdi ei hän aseeseen tarttua, kun uudelleen vanhan piian nyrkki puhuu. ^E7Vaikka tuhan^Amteen tuomari nyt laskea kai ^Emlukujansa ^C7sais ^Emennen kuin Pat ^B7siitä virko^Emais

^EmPikajuna Meksikon matkaa jatkamassa on Rosvot lojuu köytettyinä ^B7alla penkkien ^B7Tehty on taas jako uus, takaisin kun omaisuus Saatiin alkuasukkaiden ^Emsekä jenkkien ^EmVaara ohi, rauha maas, iloinen on vaunu taas Yksi vain on synkkänä - no ^E7kuka, arvat^Amkaas: Vanhapiika yhdy ei nyt ^Emriemuun joukon ^C7muun "^EmOnni taas on ^B7mennyt ohi ^Emsuun"